Case: satula

On äärimmäisen hämmentävää tajuta että satulan sovittaminen ongelmaselkään saattaa olla jopa kohtuullisen mukavaa. Toistaiseksi se vain näyttäisi edellyttävän melko suurta budjettia, mutta aiempien vuosien kärvistelyihin nähden meillä on mennyt aika kivuttomasti.

Aurinko, armaani ja arvokas satula!

Hankalaselkäinen hevonen myös pakottaa omistajansa oppimaan satulansovitusta. Alan olla aika haka sanomaan jo valokuvasta, mikä käy ja mikä ei. Nyt ensi kokeilulle hain kolme satulaa myyjäliikkeestä ja niistä kaikki olivat ratsastuskelpoisia ilman mitään kikkailuja tai mutinoita. Merkki joka tähän problemaattiseen pikku selkään käy, on näköjään Amerigo.

Lyhyt, kaareva, takakorkea

Leveä säkä, leveä selkäranka, runkotyyppi mallia pallokala

Koska (tuhat) kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä satulansovitusajatelmia kuvamuodossa.


Amerigo CC 17,5" W

Ensiksi: minun lyhytselkäisen hevoseni selkään meni täysin kivuttomasti 17,5 istuinkoon satula?!? Myyjä sanoikin satuloita esitellessään että älä nyt pyörry mutta tässä olisi 17,5-tuumainen jota voisit koittaa. Meidän oma satula, Frank Baines, teetettiin meille niin että hevosta vasten on 16,5-tuumaisen satulan systeemit mutta istuin on 17" (koska minun jalkani eivät vain mahdu pienempään ilman että painopisteeni työntyy takakaarelle).

Paneelien toppauskulma ei ihan optimi? Tosin tällä hetkellä tämä on ollut se satula jonka kannsa Pena on liikkunut parhaiten. Se tosin voi olla myös ihan kuun ja tähtien asennostakin kiinni... Siksi en voi valita Penan satulaa vain yhden tai kahden ratsastuskerran perusteella. Oikeasti huonot tosin osaan raakata pois ihan jo vartin ratsastuksella, sen verran nasevasti Pena ilmoittaa jos puristaa.

Vyö kiinni

+ Hevonen liikkui hyvin ja tyytyväisenä.
+ Sovittamistani edullisin (!!)
+ Istuinkoko jossa oikeasti mahduin olemaan ilman kompromissin tunnetta

- Paneelikulma?
- Toppaukset vähän kovat. Joissain Amerigoissa on vissiin ollut villan kanssa jotain laatuongelmaa, tästä kirjoitti Liisa jokin aika sitten.
- Flättärimalli. Tämä on siis close contact-satula, ja jos en ihan väärin muista niin tässä on estesatulan runko ja koulusatulan "kuoret". Minä haluun munakuppimallisen satulan!
- Oma fiilis siitä että alapohkeeni on vähän holtiton. Saattaa johtua laakeammasta istuimesta yhdistettynä "liukkaaseen" nahkaan. Toisaalta nyt kun olen ratsastanut useamman Amerigon niin mulla on kaikissa vähän sama fiilis. Että alapohje huitelee. Liittyy sittenkin ehkä siihen että näissä satuloissa ratsastajan painopiste tulee huomattavasti edemmäs kuin muissa, mikä siis lyhytselkäisellä hevosella on ehdoton plussa. Mutta fiilis on alkuun aika outo.

Amerigo Classic 17,5 " MW

Satulat ovat yksilöitä. Tämänleveysmerkintä on medium wide, mutta istuin Penalle leveyden puolesta moitteetta.

Loivempi paneelikulma kuin edellisessä satulassa

Vyö kiinni

Lapaluun pää

Viimeinen kylkiluu

Tätä en ratsastanut lainkaan. Olin sitä mieltä että se on hieman liian järeä Penan selkään. Etenkin epäilytti tuo miten lähelle se tuli edestä lapaluun päätä. Se on Penalla juuri se herkkä piste - jos satula yhtään ahdistaa sitä edestä, se jäkittää itsensä kokovartalokipsiin. Myyjä katsoi nämä kuvat ja sanoi, että hänestä satula ei ole liian iso ja että kannattaa ratsastaa, mutta se on nyt jäänyt muiden, parempien ehdokkaiden myötä. Plussaa kuitenkin kuppi-istuimesta ja paremmasta paneelikulmasta!


Amerigo Vega Close Contact Siena Special 17" XW

Taas yksilöeroja: extrawide ihan vallan hyvä.

+ Nätti pikkuinen satula! Moni satula näyttää järeältä lyhytrunkoisen Penan selässä. Tämä ei.
+ Nahan laatu on sellainen nahkea. Hyvä pito!
+ Pena liikkui kivasti ja etenkin teki siirtymisiä alaspäin rentona ja tyytyväisenä liikkuvalla selällä. Nämä ovat viime aikoina olleet tosi työläitä.
+ Istuvuus hevoselle ihan nappi. Paneelikulma hyvä, sopii pallokalalle. Ei liian pitkä. Leveys hyvä, myös vyö tiukalla ja ratsastaja kyydissä, vaikka epäilin että osoittautuu liian leveäksi.

- Flättäri! Tosi flätti flättäri. Nahkea nahka auttoi hyvän perstuntuman löytämisessä mutku mää haluaisin koulusatulan joka on koulusatula takakaarestaankin. Voinko vinkua tällaista asiaa jos satula sopii hevoselle näin nätisti?

Eikä sitten muita miinuksia ole. Eräänlainen miinus sekin.


Amerigo Vega Siena Special 17" W

No sitten se mitä oikeastaan alunperin halusinkin Penalle sovittaa. Tämä sekä muutoin samanlainen, mutta puolta tuumaa isompi toverinsa haettiin meille noiden kolmen edellä mainitun sovittelun jälkeen. Sivuhuomautuksena kerrottakoon että on muuten aika visusti pysynyt satulahuone lukittuna nyt kun siellä keikkuu viisi enemmän ja vähemmän uudenkarheaa Amerigoa...

Hirveän huono kuva, sorry. 

+ Sivuprofiili, ah mikä istuvuus!
+ Nyt on kuppi-istuin. Mahduin tähän ihan kelvollisesti vaikka Amerigot ovat pientä istuinkokoa ja istuin on kunnolla kuppimainen.
+/- Pena oli tämän kanssa ihan kesseli ratsastaa. Saattoi johtua tai olla johtumatta satulasta. Saattoi johtua myös vesisateesta ja vapaapäivistä. Oli kireä kuin viulunkieli alkuun, mutta kun sai vähän latua, alkoi liikkua oikein mallikkaasti. Laukassa oikein hyvä. Siirtymiset oikein hyvät. Loppuraveissa oikein hyvä, kunnes, kuin salama kirkkaalta taivaalta, kaasu pohjaan, sivuliirtoa ja jättimäinen pukki. Notkeesti liikkuu selkä. Pysyin kyydissä silkalla sisulla, en halunnut maakosketusta erittäin märkään hiekkaan.

- Tuo paneelien toppauskulma! Miksei se voi olla niin kuin flätissä ystävässään? 17,5-tuumaista en edes ratsastanut, se oli vielä pullerompi takaa. Tosin myyjä sanoi että Amerigot ovat vaikeita sovittaa itse, ne kun saattavat jäädä paljonkin takaa irti ja "läpättää" kun hevonen liikkuu, ja silti olla hyviä ja hevoselle miellyttäviä. Johtuu juurikin siitä että painopiste on tuotu oikeasti eteen ja selkä pääsee nousemaan ja työskentelemään. Tämän saman kuulin Amerigojen isältä, Peter Menet'ltä, kun hän piti satulaklinikkaa keväällä Ypäjällä.
- Tuliko tämä säästä ihan vähän turhan liki hevosta kun ratsastin? Huomasin tsekkailla sitä vasta ihan lopuksi kun oltiin jo märkiä sateesta ja hiestä, enkä siinä tahmeudessa oikein saanut luotettavasti sormiani etukaaren ja huovan ja harjan ja kaiken sekaan.
- En enää tiedä, onko tämä miinus vai ei, mutta oli taas inasen se fiilis että alapohje jää irti hevosesta. Laukassa huomasin että tarvitsin paljon takareisien lihaksia voidakseni istua. Toisaalta Richard White ainakin sanoo, että nimenomaan takareisi on se jolla istunta vakautetaan ja polvi vapautetaan satulasta. Ehkä istuinkin oikein?

Alkuviikosta oli vielä ihanaa. Nyt sataa vettä. 

Summa summarum

Meidän vanha satula on kaupan. Ihana on. Saa ostaa pois!
Uutta ei vielä ole. Kysyn nyt vielä myyjän fiilikset tästä viimeisimmästä ja ratsastan sen uudestaan nähdäkseni, oliko poni kesseli vain kesseliyden vuoksi vai satulan vuoksi. Sitten ehkä alan metsästää sitä täydellistä yksilöä. Jos siis tuo toppauskulma on ongelma.

Saatan sittenkin perua sanani siitä että tämä on ihan mukavaa! Mutta Pena on kyllä mukava. Ihan kahjo se on, pinkeä ja energinen, mutta jotenkin taas tykkään siitä älyttömästi. Harjailen ja rapsuttelen ja siinä se malttaa olla vaan. Ja sitten kun on ne hetket ratsastuksessa kun se on siinä ja erillisyys jotenkin häviää. Se on hieno tunne se!

Pikkasen kiree

Oli pieni etiäinen ettei ehkä kannata yrittää ratsastaa tänään. Saatoin osua ihan oikeaan...

Mutta eilen hain kolme Amerigoa kokeiluun ja mallailin niitä Penan selkään käytävällä. Viimeisen kohdalla meinasi tirahtaa itku kun se solahti niin nätisti paikoilleen. Palaan tähän satula-caseen vielä kera runsaiden kuvien kunhan pääsen testaamaan satuloita selästäkin. Tänään ei nyt vaan ollut otollinen päivä millekään vakavamieliselle.

Sadelkarusellen, sadelkarusellen

Sähköpostiloodastani lähti eilen tällainen viesti:

Hei, 

asiakkaanne Pena olisi sovitussatuloita vailla. Meillä on nykyisenä satulana Frank Baines Elegance Deluxe, joka teetettiin (teidän kautta) kolmisen vuotta sitten meille siten että satulassa on 16,5-tuumaisilla paneeleilla 17-tuumainen istuin. Vuosi sitten satulaa täydennystopattiin kauttanne (Anu Kylä-Kaila toppasi) ja silloin käytiin teillä satulan kanssa näytillä ja oli puhetta, että saattaa tulla aika kun satula ei vain enää sovi Penan koko ajan kaareutuvaan selkään. Se aika taitaa olla nyt käsillä. 

Haluaisin sovittaa Penalle Amerigon satuloita. Taustatyön ansiosta kiinnostaa erityisesti Vega ja Classic -mallit, myös muita saa ehdottaa. Satulansija on lyhyt, säkä ja selkäranka erittäin leveät, selkä on kaarevahko ja nousee nopeasti takaa, koko hevonen on takakorkea. Kauttaaltaan Pena on pyöreärunkoinen ja satulat tahtovat valua eteen. Satulat myös monesti jäävät ikään kuin kellumaan etu- ja takapaneelien varassa eivätkä paneelit ota tasaisesti koko matkalta kiinni hevoseen. Näkyy hikijäljissä, ja nyt myös talvikarva tahtoo vähän rypistyä sään sivuilta, lapojen takaa. Penan selästä otettiin valokuvia Anua varten viime vuoden loka/marraskuussa, jos ne ovat vielä teillä tallessa esim. sähköpostissa niin niistä näkee selän mallia. 

Leveys saisi olla wide ja istuinkooksi tarvitsen itse ainakin 17". Ymmärtääkseni Amerigot ovat kaikki aika lyhyitä, joten tämä ei ehkä tule ongelmaksi? Vrt. tuo Frank Baines, jossa paneelit tulevat takaa istuimen ulkopuolelle. 

Olisiko mahdollista haalia teille satuloita joita saisin hakea sovitukseen? Opiskelen hevosopistolla joten olen koko ensi viikon paikalla, sitten vko 46 olen lomalla ja silloin olisi hyvä aika sovitella satuloita kotona Penalle. Jos on hankalaa niin voin myös hakea Paimiosta jonkun satulan tuolloin vko 46. 

Ystävällisin terveisin, Sanna

Että ei kai siinä sitten muuta kuin karuselli käyntiin, koitetaan kestää kyydissä ilman pahoinvointia. Ai että! Kivaa!

(huom. sarkasmi)

PS. Ei hajuakaan mistä teen rahat sitten jos kun Penalle istuu täydellisesti se koko valikoiman kallein nahanpala. Mutta herkkänahka ratsuni kerkeää sataan kertaan nuivaantua työntekoon jos jään odottelemaan äkkirikastumista ja pötkin menemään epäsopivalla satulalla. Jotain on siis tehtävä.

Oodi opetusmestarille

Hän se on. Puhtaasti estesukuinen kouluhevonen, viisitoistavuotias herrasmies jonka bravuuri on takaosakäännökset ja laukasta käyntiin siirtymiset - kunhan kuski osaa valmistella. Hän on tehnyt opetushevosen töitä kymmenen vuotta ja silti hän on sellainen että lähtee mielellään töihinsä ja on yritteliäs, motivoitunut, keskittynyt. Hän kuitenkin tuntee myös arvonsa eikä viitsi ihan kaikkeen ryhtyä jos ratsastaja on puolivillainen avuissaan. Ei oo yks eikä kaks kertaa kun ollaan rojahdettu kesken laukan hirviraviin kun minä olen "koonnut" hevosta pelkällä ohjalla. Eikä oo yks eikä kaks kertaa kun olen yrittänyt "nostaa laukkaa" valmistelematta tai hutiloiden, ja hevonen on todennut että en aio arvata mitä tarkoitat, ja sitten ei tapahdukaan yhtään mitään.

Tämä hevonen osaa kouluohjelman kuin kouluohjelman ulkoa, sitä on liki mahdoton ratsastaa pituushalkaisijan läpi ilman että pysähtyy tervehdykseen, ja kun sille näyttää pitkän diagonaalin, se kyllä tietää mitä pitää tehdä. Sillä on ollut nuoruusvuosinaan taipumusta viedä ratsastajiaan häntä suorana kouluaidoissa vaikka reeneissä se on ihan kiltti. Nyt se on jo tyyntynyt mutta kyllähän sillä alkoi kone kohista ihan eri malliin kun oli tukka nutturoilla ja valkoista aitaa näkösällä.

Voltilla

Avotaivutus

Keskilaukkaa

Tällaisia hevosia tarvitaan. Tällaiset opettavat ratsastamaan - opettavat ne hankalammatkin, vastahakoiset ja jäykät, mutta ratsastajat tarvitsevat myös onnistumisen kokemuksia. Ratsastajien täytyy saada joskus kokea, miltä tuntuu kun hevonen tulee todella ratsastajan jalan eteen ja on siinä, kevyellä tap-tap -pohkeella siirrettävissä ihan mihin vaan. Ratsastajien tulee saada fiilis oikeasti tasapainoisesta hevosesta, jolle ei ole mikään ongelma mitkään sivuttaisliikkeet, ja joka todella nostaa laukan käynnistä ja tulee laukasta takaisin käyntiin. Ratsastajat tarvitsevat tunteen siitä, millainen hevonen on kun se todella vertyy ja tulee niin kevyeksi avuille ettei voimankäytölle kerta kaikkiaan ole mitään syytä.

Tällä hevosella on aivan kammottava rakenne, suorat kintereet ja painunut selkä, eivätkä ikävä kyllä vuodet opetuskäytössä ole mitenkään kaunistaneet sitä. Sen raviliike on työläs istua vaikka ei näytä kovin kummoiselta, mutta sen hieno, herkkä, työteliäs luonne korvaa paljon sen fyysisiä puutteita. Olen saanut nyt joitain viikkoja puuhata sen kanssa ja niin monta kertaa olen ollut yhtä hymyä sen selässä - se tunne kun hevonen todella kohottaa rintakehänsä ylös, kantaa kroppansa ja liikkuu, ja tarvitaan vain ajatus tuosta, tuosta tai tuosta, ja se sujuu.

Tässä on minun ratsastuksenohjaajan loppunäyttöni kouluratsastuksessa (ohjelma on FEI kenttäkilpailuohjelma cci** 1998). Ei edelleenkään ollenkaan virheetöntä menoa, ja ohjelman loppua kohden tahti kiihtyy ja sensitiivisyys laimenee, mutta verrattuna siihen epätoivon tunteeseen jonka vallassa ensi kertaa tämän ison pojan kyytiin kiipesin, ollaan tässä jo aika kivalla mallilla. Silloin hevonen tuntui hallitsemattomalta valtamerialukselta joka seilasi sinne minne nokka näytti ja minä poukkoilin kyydissä aivan vailla holttia enkä selvinnyt kunnialla edes yksinkertaisista siirtymisistä.



Nyt on kaikki ratsastusnäytöt tehty, eikä opettamisen näytöistäkään ole jäljellä enää kuin esteopettamisen näyttö. Tarkoittaa sitä että opinnot on ihan justiinsa taputeltu! Huikeaa ja haikeaa yhtä aikaa.