Pena tuntui siltä että se majaili omassa kuplassaan, liikkui jähmeästi ja liian vähän, ja vain hetkittäin päästi minut vaikuttamaan. Mutta kun katsoin videon myöhemmin, pystyin poimimaan sieltä tällaisia välähdyksiä:
Pena on ruvennut ravaamaan! Mistäköhän se on saanut lihaksia tuollaiseen? Kaikkinensa ravin seuraaminen videolta oli todella iloinen ylläri, hevonen todellakin ravaa ja pystyy jo suorittamaan siinä samassa ravissa ja muodossa etenkin pohkeenväistöt, mutta kohtalaisesti myös avo- ja sulkutaivutukset.
Ihan huippuhuippufiilistä en taaskaan videolle saanut, oma hermo oli jotenkin aika piukalla eikä ratsastamiseen syntynyt sellaista parasta mahdollista flow'ta. Penan kuplaan kuului mm. rivakkaa säikkymistä, kyttäämistä ja sivuhyppyjä aina kun vaatimustaso nousi. Samoin sattumalta sen korvaan meni aina kärpänen kun piti pikkuisen keskittyä minun apuihini, ja sitten ravistettiin ja ravistettiin ja ravistettiin.... Ja toki kamera oli lakannut nauhoittamasta juuri ennen kuin sain tehtyä viimeiset ja parhaat kuviot kumpaankin suuntaan, eli ne kohdat treenistä joihin olin oikeasti ratsailtakin tosi tyytyväinen, jäivät näkemättä.
Laukka kärsii heti siitä jos Pena ei ole sataprosenttisesti läsnä. Ei se ihan katastrofi ollut, mutta ei ollenkaan parasta mahdollista.
Laukka vaatii vain töitä, töitä ja töitä. Pena pitäisi saada kauttaaltaan rennommaksi ja pyöreämmäksi ja voimakkaammaksi, jotta se jaksaisi kantaa itseään laukassa ilman että tarvitsee lisätä vauhtia. On se jo valovuoden parantanut siitä mitä se oli, nyt sitä saa jo vähän korjatakin eikä se heti vedä itseään ihan kasaan. Mutta kun vertaa sen muotoa ja ilmettä ravissa ja laukassa, niin laukassa on vielä paljon sellaista jännittyneisyyttä jota en siinä haluaisi olevan.
Pätkin videosta muutamia kohtia näkyviin:
Mullekin käy yleensä niin että videon katsominen on iloinen yllätys; ei näytäkään niin huonolta/hitaalta/miltä tahansa negatiiviselta kun olen luullut. Upeita nuo videolta kaapatut kuvat, hyvä te! Pena on kyllä niin ihana. Ja kadehdin sun istuntaa...
VastaaPoistaNiin ja piti muuten vielä sanoa että kummasti täälläkin on niitä samoja kärpäsiä jotka menee juuri silloin korvaan kun pitäisi kuunnella ratsastajaa...
PoistaJoo, musta tuntui tuolla kerralla että "ratsastin rumasti" kun korjailin omiaan tohottavaa hevosta, mutta ei nekään kohdat videolta näyttänyt yhtään niin radikaaleilta kuin ajattelin. Tähän klippiin valitsin kuitenkin vain kivoja kohtia, koska aina on tilaa pienelle sateenkaarien kakkimiselle ;)
PoistaLuulen että mun istuntaan on vaikuttanut se että ajattelen tietoisesti "pysy ryhdissä, kanna itsesi". Jos kenotan tai lojun, heijastaa Pena sen heti eikä kulje ryhdikkäästi.
Ja ne kärpäset! Ehkä ne on jotain ponikärpäsiä ne sellaiset jos teilläkin niitä on ;)
Täällä toinen Pena-fani, päivää! On se vaan niin hieno tuo Pena, ja näyttää nyt jotenkin aikuistuneelta. Upea ryhti ja muoto!
VastaaPoistaPena on kasvanut aikuiseksi kypsässä yhdeksän vuoden iässä :D Kiitos kehuista, mustakin se alkaa olla aika hiano!
PoistaHieno Pena! Voi olla, että tiesitkin tämän seuraavan ehdotukseni jo. Kuolaimen alle menevällä tai itseänsä liikaa kasaan kerivällä hevosella voi ravissa auttaa jo pelkästään ratsastajan käden tekemä pieni ovaali liike liikkeen tahtiin. Täällä tullut ihan uudet sfäärit ravista, kun hylännyt sen ajatuksen, että käsi pitäisi olla hiljaa ja paikallaan. Jos hevonen tuntuu painavammalta jommalla kummalla ohjalla, sen puoleinen ohja lakkaa tekemästä ovaalia ja pysähtyy hetkeksi, kun taas toinen ohja jatkaa ovaalin muotoista myötäämistä. Tämä toistetaan aina, kun jompikumpi ohja muuttuu raskaammaksi. Liike muuttui huomattavasti tämän muutoksen jälkeen. Aluksi hevonen vähän kyselee, että pitääkö liikkua eteen toisen puolen jähmettymisestä huolimatta, mutta pian tajuaa kasata itseään siltä puolelta ja koko kroppa tasapainottuu. Ideana tässä siis, ettei pohjetta tai istuntaa käytetä sen erikoisemmin, vaan ohjan myötäys on pääosassa. -Kathy
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Penan kanssa tosin ongelma ei niinkään ole paino ohjassa vaan se että paino puuttuu kokonaan. Kun se menee kuolaimen alle, se on aivan tyhjä, ja mitä enemmän silloin ratsastaja tekee ohjalla, sitä tyhjemmäksi ja lyhyemmäksi se muuttuu. Olen ollut tyytyväinen siihen että se on ruvennut nyt hakemaan itse kuolaintuelle ja rentoutumaan siihen ja tulemaan jopa hetkittäin vähän painavaksi, kun aiemmin ongelma on ollut se että ohja lepattaa tyhjänä eikä tuntumaa saa pitää lainkaan.
Poista