torstai 10. syyskuuta 2015

Onko juoksuttamisessa mitään järkeä?

Olen pohtinut otsikon kysymystä viime aikoina ja ajattelin hieman kirjoittaa auki ajatuksiani. Olisi kiva kuulla mitä muut aiheesta ajattelevat, joten rohkeasti kommentoimaan! Ei tarvitse olla samaa mieltä!



Penaa on juoksutettu paljon. Olen juoksuttanut sitä itse ja jo ennen minua, osana sen sisäänratsastusta, sitä juoksutettiin liinassa aina ennen kuin sen kanssa tehtiin muuta. Ja ihan ensimetreillä se myös juoksi ensin vapaana ennen liinaan ottamista. Liinassa juoksuttaminen on kuulunut meidän löyhään viikko-ohjelmaan "aina", ja vielä viime syksynäkin olen joskus pyöräyttänyt Penaa ensin pari kiekkaa liinassa ja tsekannut päivän vireystason ennen kuin olen kiivennyt selkään.

Penalla juoksutus on siis pääasiassa ollut energian purkamista, jotta ei sattuisi vahinkoa ratsastaja selässä. Sittemmin olen ruvennut juoksuttamaan kahdella ohjalla ja ohjasajamaan.

Mutta ydin miksi tätä mietin, on juoksuttamisen todellinen funktio. Nettifoorumit ja blogit antavat nopsaan ymmärtää, että juoksuttaminen on tehokasta työskentelyä "kun sen osaa". Usein tähän tehokkaaseen työskentelyyn liittyy olettamus siitä, että hevoselle puetaan apuohjia joilla se ohjataan haluttuun muotoon. Ja tässä tulee se pointti, miksi minä tätä pohdin. Olen hakenut Penalle oikeaa, riittävän avointa muotoa ja opettanut sille tuntumalla liikkumista uudelleen. Se hakeutuu todella helposti kuolaimen taakse virkkuukoukkumaiseen muotoon ja on edestä aivan tyhjä, ja ratsailta sitä saa pyytää aika tavalla odottamaan ratsastajaa ja silti polkemaan aktiivisena haluttua askellajia ennen kuin se tulee rehellisesti tuntumalle ja nenä nousee pois ryntäistä. Miten tämä toteutetaan maastakäsin? Voi olla että on ryhmä ihmisiä jotka sen osaavat. Tunnustan että minä en osaa.

Järkeni sanoo, että kaikki juoksutuksessa käytettävät apuremmelit vetävät hevosta väärään suuntaan - taaksepäin. Niillä saa kaulan pyöreäksi ja nenän alas, mutta siinäkö se hyöty on? Sitten aktivoidaan liikettä eteen, ja näennäisesti meillä on "itseään käyttävä pyöreänä liikkuva hevonen".

Liina kiinnitetään monin erinäisin tavoin hevosen suitsiin: yksi laittaa liinan sisäkuolainrenkaasta sisään, niskan yli ja ulkokuolainrenkaaseen kiinni, toinen suoraan kiinni sisäkuolainrenkaaseen, kolmas sisäkuolainrenkaasta sisään ja leuan alta ulkokuolainrenkaaseen kiinni. Mikään ei mielestäni oli hyvä ratkaisu, kaikki tavat antavat epäselvää signaalia hevosen herkkään suuhun. Voi olla että kapsoni olisi se ainoa ja oikea ratkaisu jossa olisi jokin järki, mutta en ole nähnyt yhdelläkään harrastajalla kapsonia käytössä.

Liina kiinni sisäkuolainrenkaassa, mahtaa tuntua mukavalta

Apuohjista en ole vielä löytänyt yhtään järkevää. Olen kyllä kokeillut sen hulluimmankin, pessoan, ja ajatellut hetken että kylläpä liikkuu heppa kivasti, mutta morjens, siinähän sidotaan hevosen suu takajalkoihin kiinni! Siinä se sitten nypyttää joka askeleella ja hevonen oppii... mitä? Menemään entistä enemmän taakse nippuun kuolaimen vaikutusta karkuun. Lievempiä versioita on se joustava puuvillanaru joka kulkee selän yli ja etujalkojen välistä kuolaimeen. Testattu, kivasti taas kaula kaarella mutta vaikutus ihan sama - suuhun kohdistuu jatkuva vuoropuolinen nypytys jota hevonen ei pääse pakoon vaikka miten asettelisi itsensä. Pienin paine tulee kun laittaa turvan mahdollisimman lähelle ryntäitä. Sivuohjat: jos ne on löysät, on sama kuin niitä ei olisikaan, ja jos ne on napakat, ne vetävät nenän ryntäisiin eli muoto on taas väärin, liian syvä nyökky. Kumichambon: sama kuin edellä mutta vielä hölmömpi koska sen voi kiinnittää myös etujalkojen välistä. Käyntiä ei voi tehdä millään apuohjalla koska käynnissä hevosen pää ja kaula liikkuvat, ja apuohja estää tai ainakin rajoittaa tätä.

Juoksuttaminen on hevoselle raskasta. Ympyrä on pieni vaikka ihminen kävelisikin hevosen mukana, ja taipumisen hallitseminen maastakäsin vaikeaa. Iso painorasitus tulee sisäetujalalle, ja jos etuosaa kääntää liinasta sisään, karkaa usein takaosa ulos.

Etenkin näin kesäaikaan kun hevoseni liikkuu laumassa laitumella, se ei tarvitse sellaista liikuntaa jossa se juoksisi ympärilläni pientä rinkiä vartin verran. Mitä se siitä hyötyy? Minulle vain tulee sellainen olo, että hevonen on nyt liikutettu. Samalla vaivalla voisin kävelyttää sitä tai laskea sen irti juoksemaan, jos siinä on paljon energiaa. Eipä juuri tule kesällä tehtyä, koska luonnollista, hevosentahtista liikettä tulee jo ihan tarpeeksi. Juoksuttaminen mainitaan monesti myös tapana kuntouttaa hevosta erilaisista vaivoista ja palauttaa takaisin liikkumaan. Ei mene minun järkeeni, jos tosiaan funktiona on jokin muu kuin se että hevonen ylipäätään saadaan liikkeelle ilman ratsastajan painoa. Miten tasapainoton (??) liinassa pyöriminen edistää mitään toipumista? Erilaiset hallitusti toteutetut puomijumpat on asia erikseen.


Eniten sätin tässä itseäni. Sitä että tajuan ajatella näitä asioita vasta nyt. Minä haluan nenä edessä liikkuvan hevosen, joka kantaa itsensä ja minut. Miksi ihmeessä siirtyessäni työskentelemään sitä maastakäsin asentaisin sille jonkun remmin joka opettaa sille ihan päinvastaista kuin mihin ratsailta pyrin? Miksi olen monesti niin laiska, että "vain juoksutan"? Miksen sitten ratsasta? Taluta? (no, koska aika, jaksaminen ja turvallisuus.)

Saan kuitenkin kiittää laiskuuttani siitä, että viime ajat olen juoksuttanut Penaa pääasiassa naruriimussa. Kova väline sekin on, mutta ei ole kiinni suussa eikä ohjaa päätä keinotekoisesti mihinkään jos ja kun liinassa ei ole painetta. Se on ollut nopea napata mukaan eikä ole välttämättä tarvinnut raapia kuraista hevosta puhtaaksi muualta kuin päästä. Naruriimulla juoksuttaessani olen opettanut Penan laskemaan itse päätään ja venyttämään turpaansa eteen ja alaspäin ja palkinnut sitä kehuilla. Samoin olen koonnut sitä lyhyemmäksi teettämälle sillä hetkellisesti hyvin pientä volttia ja pyytämällä siinä voimakasta, hidasta ravia/laukkaa. Tämän verran pystyn säätämään sen muotoa ja liikkumistapaa, mutta esim. vinouden tai sisään kaatumisen korjaaminen ympyrällä liinanmitan päästä on paitsi hankalaa, myös yleensä ajoituksellisesti pielessä.

Naruriimussa liinan päässä 

Korostan vielä, että ymmärrän juoksuttamisen tapana liikuttaa hevonen pikaisesti. Joka paikassa ei ole mahdollista tai turvallista irtojuoksuttaa emmekä vielä elä unelmamaailmassa, jossa aina ehtisi ja pystyisi ratsastamaan tehokkaasti, maastoilemaan pitkästi ja rennosti tai kävelyttämään hevosta narussa niin että sen luonnollinen liikkumisentarve täyttyisi. Monilla talleilla hevosenpitotapa on jo kovin kaukana siitä mikä hevoselle on alunperin ollut luonnollista, ja hevoset ja ihmiset ovat sopeutuneet tilanteeseen ja voivat hyvin. On varmasti parempi että hevonen saa liikkua edes sitten liinan päässä kuin että se vain seisoisi karsinassa tai pienessä tarhassa. Lähinnä haluan herätellä ajatuksia ja keskustelua siitä, miten ja miksi kukakin hevostaan juoksuttaa, ja onko omaan apuohjavalintaan tai apuohjattomuuteen perusteltuja syitä.

Ajattelin haastaa itseni lopettamaan tarpeettoman juoksuttamisen tulevaksi talvikaudeksi. Turvallisuuden nimissä annan itselleni edelleen luvan purkaa hevosesta energiaa, mutta jos haluan työskennellä maastakäsin, teen sen ohjasajamalla (jolloin mennään enemmän suoraan ja vähemmän pientä ympyrää ja jolloin minulla on ainakin näennäisesti myös ulkoavut) ja mieluiten silloinkin kuolaimettomalla, jotta en tekisi suulle ja tuntumaopiskelulle niin paljon tahatonta hallaa. Ja voihan hevosta juoksuttaa myös irti, hallitusti kuten tässä meidän videossamme, tai vähän vähemmän hallitusti, kuten tässä meidän videossamme...

27 kommenttia:

  1. Olen ihan samaa mieltä apuohjista, ja Ruusalla ei ikinä ole mitään apuohjia ollutkaan - jos ei (liian isoa) juoksevaa martingaalia lasketa.

    Mutta juoksuttamista olen kyllä käyttänyt jonkin verran liikutus- ja opetusmuotona. Juoksuttaessa on ollut kätevä opettaa käskyt eri askellajeille, joten niiden apujen opetus selästä on ollut helppoa kun on ollut se käskysana, johon ne yhdistää. Tämä on tehty naruriimulla, johon poni suhtautuu varsin neutraalisti (kuolaimet ovat vähän yök).

    Jos kuolaimet ovat olleet suussa niin sitten on menty ajo-ohjien kanssa eli kaksin ohjin juoksuttamista. Aika moni ohjasajaa/juoksuttaa kaksin ohjin niin, että ohja on kiinnitetty gramaanien tapaan. Minulle tapaa suositteli ell. Piruuttani kokeilin ja hylkäsin idean yhden kokeilun jälkeen. Poni pakeni kuolainta ihan linkkuun.

    Pitkän tajunnanvirtatekstin päätteeksi on todettava, että jos tarkoitus on ensisijaisesti liikuttaa niin meilläkin mennään sitten ihan vapaasti. Silloinkin poni tosin tuppaa rallittamaan ympyrää. Irtojuoksuttaessa olemme myös harjoitelleet ihmisen ohjeiden noudattamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Meilläkin on opetettu äänikäskyt askellajeille ja edelleen käytän ratsailta esim. kokoamisharjoituksissa hidastavaa who-hooota. Perinteisesti nuoria hevosia juoksutetaan paljon ja tavallaan ymmärrän sen, kun sillä tavoin liikuttaminen on turvallista ja jonkun verran kontrolloitua, mutta nyt kun olen miettinyt näitä SOM-juttuja ja rangankiertoja ja luonnollisia vinouksia, olen ajatuksen tasolla kyseenalaistanut sen, kuinka tarpeellista/hyödyllistä on juoksuttaa tasapainotonta nuorta. En tiedä! Vaikeita juttuja!

      Poista
  2. Juoksutan tai ohjastajan ehkä kerran puolessatoista viikossa ja juoksutuksen apuohjana minulla on pessoa, jos haluan hevosen tekevän töitä enkä vain humppailevan narun päässä (silloin käytän vain riimua).

    Minusta se on toimiva systeemi ja hevoseni oikeasti nostaa selän ja alkaa tehdä töitä takaosallaan. En kyllä pidä sitä kovin kireällä ja vaihtelen kiinnityspaikkaa (ensin ihan kiinnittämättä, sitten jalkojen välissä ja tosi löysällä, sitten selän päällä olevissa renkaissa vielä löysällä ja vasta lopuksi hetken aikaa hiukan lyhyemmällä kaulalla). Vaihdan myös suuntaa "koko ajan" eli parin minuutin välein ja pyrin juoksuttamaan hommassa kummassa päädyssä kenttää niin, että hevonen kulkee myös suoraa uraa.

    Muista apuvälineistä ei ole kokemusta, mutta tästä olen tykännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Pessoakokeilussani huomasin minäkin sen, että naru kankun takaa kyllä sai takajalat liikkeelle, mutta sitä suusta nyppimistä en ymmärrä. Kuolain liikkuu koko ajan edestakaisin eikä hevonen saa siltä rauhaa vaikka liikkuisi kuinka hyvin ja oikein. Jos joku ratsastaessa veivaisi jatkuvasti oikea-vasen-oikea-vasen, sitä sanottaisiin sahaamiseksi ja se olisi väärin.

      Poista
  3. Minä harvemmin juoksuttelen, kun pelkään jalkojen puolesta. Jos en jaksa ohjasajaa tai ratsastaa, niin päästän Ripen irti juoksemaan. Ohjasajossakaan en koe saavani niin hyvin tuntumaa hevoseen, kun ratsain, siis nimenomaan ympyrällä. Ja esimerkiksi Rippe lintsaa aivan hävyttömästi vaikeampaan suuntaan (se kulkee pää ulospäin ja perse sisäänpäin ja jos pyydän asettumaan sisään, se tulee koko ruhollaan pienemmälle ympyrällä - otan ulkoa, se asettuu taas tyytyväisenä ulos..). Jne.. En ole onnistunut ratkaisemaan ongelmaa.
    Nyt olen pari kertaa kokeillut juoksuttaa sivuohjien kanssa. En tiukalla, vain sen verran, että ne ohjaisivat siihen vaikeampaan suuntaan sitä kuonoa hiukan sisään tai edes suoraan. Kyllä se itseasiassa toimi siinä tarkoituksessa. Muuten en ole koskaan käyttänyt apuohjia juoksutuksessa enkä oikein muutenkaan.

    Harvemmin siis juoksuttelen, kun samalla vaivalla sitä kiipeää vaikka selkään ilman satulaa.. :)

    Toi irtohyppyvideo oli aivan hulvaton. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasaisesti jompaan kumpaan suuntaan vinon hevosen korjaaminen sivuohjalla varmasti onnistuu, ja ylipäätään sellaisen hevosen, jolla on jähmeämpi runko ja kaula. Pena on niin kuin ylikypsä spagetti, se voi olla kahteensataan suuntaan mutkalla plus ylilyhyenä samaan aikaan :D

      Mutta esim. Emmiä juoksutan toisinaan myös sillä parjaamallani kumichambonilla, koska Emmi on kauttaaltaan jämäkämpi hevonen, ei yliherkkä, vaan ennemmin sitä tyyppiä joka jäkittää apuohjaa vastaan, ja kun sen saa liikkumaan kunnolla eikä vaan mummohölkkäämään, se hakee oikeinpäin ja "jaksaa vastustaa" apuohjan painetta eikä mene liian syvään muotoon. Sitä en edelleenkään tiedä, kuinka järkevää tällaisellekaan hevoselle on tuottaa suuhun staattista painetta johonkin suuntaan?

      Poista
    2. Ripen kohdalla se sivuohja tosiaan toimii jotenkuten (ainakin paremmin, kun ohjasajo), sillä se palkan heti, kun kääntää päänsä edes suoraksi eikä ulospäin. Lisäksi se tykkää luontaisesti kulkea pää alhaalla ja pitkänä, joten se ei hae itseään pakettiin. :) Mutta sekään ei korjaa sitä ongelmaa, että sillä on välillä takamus liikaa tai liian vähän sisällä..

      Minä(kin) olen tällähetkellä kiinnostunut tuosta hevosen "nostamisesta edestä" ja vauhdin hidastamisesta ja sitäkautta suoruuden hakemisesta. Koetan hakea sillä ratkaisua Ripen ongelmiin (se ei pysty ravaamaan hiljaa ilman, että alkaa tahtia ja "vatkuloida", kuten hieroja asiaa nimitti. :D). Tänään aamulla askartelin ja sainkin pari ihan hyvältä tuntuvaa lyhyttä ravipätkää aikaiseksi, kun haettiin ensin painoa taakse ja etuosaa ryhtiin.

      Muuten olen kanssasi melkolailla samaa mieltä, mitä apuohjiin tulee. Yleensä teenkin niin, että ohjasajan Rippeä lyhyillä ohjilla takaa, jolloin pystyn paremmin raipalla ohjailemaan sitä takapäätä oikeaan suuntaan ja samalla edestä vaikuttamaan kuolaimella. Jos siis haluan antaa sille vaihtelua ratsastuksesta. Ja jollain tapaa koen, että senkin on välillä helpompi tehdä asioita, kun en ole selässä häiritsemässä.

      Poista
  4. Minä arvostan juoksuttamista - rajoitetusti. Arvostan sitä tehtäväksi vieläpä sivuapuohjilla - riittävän pitkälle säädettynä. Parasta olisi, jos käytössä olisi kapsoni ;) Mutta juoksutus ei toimi näin eikä kaikilla hevosilla, joten jokaisen tulee löytää se oma yksilölleen sopiva tapa toimia.

    Meillä hevonen totutettiin liikuntaan ja käsittelyyn aika ajoissa ja parivuotiaana kloppi juoksi liinassa molempiin suuntiin - ei suinkaan päivittäin tai edes viikottain, mutta välillä kymmenisen minuuttia parina päivänä lähekkäin ja sillä hyvä. Alusta alkaen liina on ollut työskentelyä, ei päämäärätöntä riehumista, jota varten on olemassa tarha tai laidun tai vaikka sitten irtojuoksutus.

    Minä haluan hevosen liinassa venyttävän pitkälle eteen alas ja nuorelle taas koen sen olevan hyvä tapa opettaa hevonen venyttämään kohti kuolainta - nimenomaan varsin pitkäksi säädetyllä sivuapuohjalla. Sivuapuohjan hyödyksi nuorella luen myös sen, ettei kaulaa voi käännellä kaksin kerroin vinoon ja siten liikkua vinona ympyrällä. Nykyään pitkäkaulainen hevoseni juoksutetaan pääsääntöisesti ilman sivuohjia, koska se venyttää pidemmälle alas kuin mihin apuohja riittäisi, mutta alkuvaiheessa sivuohjaa kohti hakeminen ja siitä kiittely oli kyllä kullanarvoisessa asemassa ylös itsensä kerivälle hevoselle.

    Liinassa meillä tehdään paljon siirtymisiä, myös kahden askellajin yli (ravi seis ja laukka käynti). Ympyrää pienennetään ja suurennetaan, välillä juostaan suoraa jne. Minä en siis todellakaan pysy paikallani juoksuttaessa (jos vain tila sen sallii) ja hevonen liikkuu lähtökohtaisesti YLI 20 m ympyrällä ja tekee samoja asioita, joita tekisin selästä. Se osaa käskyt eteen- ja "whoou", jolloin se ravaa liki paikallaan tai kokoaa piruettilaukkaan asti.

    Parasta liinatyöskentelyssä on, että hevoseni todella tykkää siitä! Sen se osaa ja haluaa siinä niin kovasti miellyttää, että jos minulla muuten sen kanssa ongelmia tai hankala jakso olisikin, liinassa pääsen AINA sitä kiittämään ja näin saadaan kelkka käännettyä taas molemmille suotuisaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään vielä, että meillä sivuohjat on kiinnitetty juoksutusvyöhön, eli eivät mene kovin alas.

      Poista
    2. Sinä Laura varmasti kuulut siihen kansanosaan, joka osaa juoksuttaa ja teettää erilaisia tehtäviä liinassa niin että siinä touhussa on jokin järki.

      Mutta tuota ETEEN-alas venyttämistä apuohjan kanssa en hiffaa. Miten hevonen voi venyttää eteen jos apuohja ohjaa sen nenää taakse? Tämä nyt on tällaista teoretisoimista ja hiuksien halkomista eikä kohdistu mitenkään sinuun henkilökohtaisesti, kunhan pohdin kun kerran keskustelua syntyi!

      Minun kokemukseni mukaan jos sivuohja on juoksutusvyössä kovin ylhäällä kiinni, se lepattaa tyhjänä varsinkin jos se on säädetty pitkäksi. Jos se on kiinni alempana, se vetää hevosen turpaa taaksepäin. Jos hevonen venyttää sitä kohti, se tavallaan hakee paineeseen päin - eikö se silloin opi "nojaamaan kuolaimeen" sen sijaan että oppisi kantamaan kroppansa kevyellä kuolaintuntumalla?

      Tärkeä pointti sinulla on tuo, että kaikki ei toimi kaikilla. Minä jankkaan tässä nyt Pena-vinkkelistä. Kuten tuolla ylhäällä kommentoin Elinalle, niin toisen tyyppistä hevostani voin juoksuttaa melkein millä apuvälineellä vain enkä koe tekeväni sille niin paljon hallaa kuin Penalle.

      PS. Laura, onko sulla blogi ja saako sitä lukea? :)

      Poista
    3. Siinä se idea onkin, että sivuohjan pitää olla PITKÄ, nimenomaan heti alkuvaiheessa juoksutusta opeteltaessa. Hevosen tulee venyttää sitä kohti, niin että löysä naru "kiristyy", muutenhan se ei venytä nenää eteen. Jos juoksuttaa ilman mitään, voi hevonen toki oppia venyttämään eteenkin, mutta kohti tuntumaa ei kuitenkaan. Haen siis kohti tuntumaa hakeutumista, en missään nimessä tyhjää tai taakse pakenevaa. Sivuohjaan ei yksikään järkevä hevonen nojaile - sillä kun ei saavuta yhtään tilaa ja paine suussa muuttuu sitä kovemmaksi mitä enemmän nojaa ja toki juoksuttaja _voisi_ tässä kohtaa olla hereillä ja pyytää sitten enemmän etee tai siirtymisiä tms., jotta hevonen nousee ryhtiin enemmän ja kantaa itsensä paremmin ;) Ihan sama kuin taitavalla ratsatajalla hän voi vatsalihaksillaan ja hyvällä istunnalla tehdä hevoselle niin mahdottoman vastaveto asetelman, kyynerkulman ja keskivartalohallinnan kanssa, että nojaus ei kannata, varsinkin jos (ja toivottavasti nimenomaan kun!) pohje sanoo, että etuosaa ylös.

      Sivuohjasta tykkään siksi, että se on kohtuu vakaa hevosen suuhun (tietty narujen oma paino aina vähän aiheuttaa heiluntaa ja epävakautta, mutta kohtuuvakaa kuitenkin).

      Sanna - on ja saa kun saan sähköpostin jonne lähettää kutsun?

      Poista
    4. Sinulla ilmeisesti on siinä ihannetilanne, että olet saanut tehdä itse varsasta asti? Penan kanssa harmittelen juuri tätä, että (minun mielestäni) sen herkkyyttä ei ihan ole tajuttu kun siitä on leivottu ratsua. Sen kekkulointi on tulkittu hankaluudeksi ja nopeat reaktiot kukkoiluksi, näin kärjistäen. Ei sitä huonosti ole pidetty, mutta jos minä tällä tiedolla olisin saanut aloittaa sen tabula rasa -kolmeveen kanssa niin olisin valinnut aika monen asian toisin. Ehkä. Jälkiviisaus on ihanaa ;) Mutta kilokaupalla virheitä olen minäkin tehnyt tällä matkalla ja teen varmaan edelleen, mutta eikös se niin ole että ne haastavimmat tapaukset kasvattavat eniten.

      Pitkä johdanto siihen mitä halusin sanoa: ymmärrän että sivuohja voi toimia, jos se on opetettu varsasta asti oikein, juuri niin että hevonen hakee sitä kohti ja se on aina säädetty oikeaan pituuteen. Oma kokemukseni on, että liian monella apuohjat ovat hallintaväline eivätkä opetusväline, ja hevosen liikkumisessa tarkastellaan ikään kuin vain puolikasta hevosta, sen etuosaa.

      Kutsun voi laittaa sanna.eeva@gmail.com :)

      Poista
    5. Juu, varsasta asti on tämän kanssa turattu ja tunaroitu ja kutsu blogiin on laitettu, sieltä voipi lukea enemmän..

      Poista
    6. Tyhmä kysyy. Ymmärränkö mä Laura oikein että juoksutat siis nuorta niin että sivarit on ylhäälä ja suhteellisen löysällä kiinni? Vaihdatko sisäohjan kireyttä suuntaa muuttaessa vai onko ne koko ajan samalla kireydellä? Mihin kiinnität liinan?

      Poista
    7. Laura! Minäkin tahtoisin kutsun sun blogiin. Oon monta kertaa miettinyt, että onko sulla blogia.. :) elina.kahkonen@yahoo.com

      Poista
    8. Enni: ei ihan ylhäällä, mutta ei satulavyökorkeudellakaan - in between mutta sivarit on todellakin löysällä. Sisäohjan kireyttä en vaihda ainakaan alkuun koska ympyräni on niin suuri, että hevosen kaula ei ratsastettaessakaan olisi oikeastaan yhtäön taipunut ja asettunut ja haluan ennen kaikkea lavat pysymään rungon alla. Jos sisäohjaa lähtee kiristämään pitkällä ohjalla ja tasapainottomalla hevosella, pullahtaa ulkolapa ulos ja hevonen vaan vinoutuu suorittuksen sijaan. Kokeneemmalla ja tasapainoisemmalla saatan lyhentääkin parila reijällä, mutta tunnustetaan, että aikasta harvoin..

      Elina: tulossa!

      Poista
    9. Kiitos Sanna mielenkiintoisesta puheenavauksesta!

      Ja Laura!
      Kommenttejasi ja esittelysi luettuani alkoi itselläkin palava himo päästä lukemaan itseni kanssa samoilla linjoilla olevan henkilön blogia :) Itselläni ei omaa pollea ole, mutta aika paljon tulee testattua erilaisia vinkkejä (blogeistakin poimittuja) oman ns. vuokrapolleni kanssa.
      Jos siis huolit lukijaksi tällaisen reilu 30:sen tädin, niin olisin onnellinen kutsusta osoitteeseen ojala.carita@gmail.com

      Poista
  5. Meillä on ainoa toimiva apuohja ollut ihan normaali chambon. Sitä käyttäen saatin hiottua siirtymiä, eikä hevonen paennut kuolaimen alle, muoto pysyi myös avoimempana kuin muilla apuohjilla. Useimmiten kyllä juoksutan irtona, ihan nähdäkseni, missä kunnossa meidän kommunikaatio on. -Kathy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on vaikea saada liinan päästä tehokkaita siirtymisiä. Pena osaa mutta ei viitsi, ja liinassa korjaaminen on hidasta. In-hand-tyyppisesti voisi onnistua paremmin? Mutta tällaiseen täsmätyöskentelyyn joku apuohja voikin toimia, ainakin joskus ja joillain hevosilla :) Kiitos kommentista!

      Poista
    2. Olen kokeillut juoksuttaa naruriimulla, sivuohjilla ja kerran kumichambonilla(joka oli aivan järkyttävä omasta/hevosen mielestä...) Hevosellani oli tapana nyppäistä juoksuttaessa pää ylös siirtymissä, ihan millä juoksutustavalla vaan, mutta tuon chambonin avulla se oppi, että siirtymissä pitää käyttää enemmän myös selkää. -Kathy

      Poista
  6. Meillä löytyy myös kaksi nuorta hurjaa kotoa, ruuna 7v ja ori 6v. Varsinkin oria 4- ja vielä 5-vuotiaanakin turvallisuussyistä juoksutettiin ennen ratsastusta. Kokeilimme erilaisia apuohjavaihtoehtoja myös, mutta parhaaksi ratkaisuksi osoittautui kahdella ohjalla juoksutus. Hevonen pysyi parhaiten hallinnassa ja tuntumalla molemmilla ohjilla, ympyrä säilyi helposti suurena ja hevonen ei pääse kallistumaan sisällepäin. Hetken tosin vaati juoksuttajalta harjoittelua :-) Juoksutusta en käytä liikutusmuotona lainkaan, ohjasajoa koko kenttää hyväksi käyttäen silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi ohjaa oli alkuun mullekin shokki, ja sitten kun yritin vielä saada ajopiiskan siihen komboon mukaan niin jo oltiin solmussa! Mutta kyllä se on alkanut sujua kun opettelee vaan sitkeästi. Minun käteeni sopii parhaiten kevyet ohjat, mutta toiset tykkäävät painavammista. Millaisia sinä käytät?

      Poista
  7. Vallua ei nimenomaan ole saanut juoksuttaa liinassa ennen liikutusta ellei olla haluttu energiaa. Tässä on tietysti varmasti hevoskohtaisia suuria eroja, mutta Vallu on perusolemukseltaa (vielä) niin lunki, että juoksuttaminen vain provosoi sitä villiintymään. Olen ollut aikamoinen juoksutuksen vastustaja, mutta nuoren kanssa se toimii hyvänä kontaktiharjoituksena ja äänikomentojen opetteluna. Laukkaa ei oteta, ainakaan vielä, liinassa ollenkaan. Vain suorilla urilla joko vapaana tai ratsastajan kanssa. Juoksutan toistaiseksi pelkällä riimulla, koska hevosen oma tasapaino on niin puutteellinen, etten halua rankaista sitä suuhun tulevalla nykäisyllä jos se haparoi. Nykyään meidän viikko-ohjelma koostuukin yhdestä maastolenkistä, yhdestä ratsastuksesta kentällä ja yhdestä liinanpäässä lyhyesti pyörityksestä ja puomi ja/tai "isolaatio" treenistä (merkistä väistetään etu ja takapäätä erilaisissa tehtävissä). Noita sivareita kyllä pohdiskelen. Jotain apua niistä saattaisi olla sitten joskus. Koska se joskus on en oikein edes tiedä. Vallu pitäisi saada jotenkin sinuiksi kuolaimen kanssa paremmin ennen sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hevoskohtaisia juttuja nämä, näemmä! Samoilla linjoilla kanssasi tuosta ettei tasapainotonta ole kiva nykiä suusta. Toimisiko teillä kuolaintuen opettelussa tämä in-hand -työskentely, siis niin että hevosella on normaalit ratsuohjat ja kävelet sen kyljessä, kädet selän/sään päällä ja ohjat kädessä ikään kuin ratsastaisit? Tosin ei siinäkään käyntiä kummempaa voi tehdä.

      Poista
  8. Juoksutan omaa nuorta nykyään eniten gramaaneilla, ehkä kerran kahdessa viikossa. Nekin pitää olla tarvittavan pitkät, jotta hevonen ei mene luotiviivan takana. Gramaaneilla hevonen saa itse valita millä korkeudella kaulaansa pitää. Toki aina rohkaisen mahdollisimman matalaan muotoon. Tarvittaessa voin laittaa gramaanit hetkellisesti kireämmälle, jos haluan esim. hieman kootumpaa laukkaa. Alussa ja lopussa hevonen saa hetken ravata ilman mitään piuhoja.

    Kahdella liinalla juoksutan joskus, mutta jos hevonen on tahmealla tuulella, kädet loppuvat kesken sen piiskan kanssa... :)

    Juoksutan maneesissa aina mahdollisimman isoa ympyrää, eli sen 20m halkaisijalta mitä normaali pääty-ympyrä olisi ratsastettaessa. Joskus voin myös päästää hevosen maneesiin vapaaksi juoksutusvarustuksessa, niinkuin jossain Hippoksessa oli tehty. Irtojuoksutus ei kuitenkaan ole niin tehokasta, etenkin jos hevonen on kovin vino ja tykkää laukata vain toista laukkaa. Liinassa laukka on helpompi ja nopeampi korjata kuin vapaana.

    Itse näen, että liinassa hevosen on kuitenkin helpompi tehdä tiettyjä asioita, kuin ratsastaja selässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ilman sarvia ja hampaita, miten kokoaminen ja kireämmät gramaanit liittyvät toisiinsa? Eihän se ole kokoamista, että hevonen pakotetaan tiukempaan nippuun apuohjan avulla. Eihän ratsaillakaan paine ohjassa lisäänny kun hevosta kokoaa, eikä varsinkaan nenä ohjaudu kohti ryntäitä. Tai ainakaan niin ei saisi käydä.

      Poista