Pena 7 v.

Seitsemänvuotias Pentti tervehtii!

Meille ei kuulu kertakaikkiaan mitään. Olin vajaan viikon lomalla ulkomailla enkä ennen reissuun lähtöäkään tehnyt Penan kanssa mitään mainitsemisen arvoista. Ollaan siis molemmat lomailtu ja lepäilty. Kun hevosia tekee työkseen niin välillä on vaan todella ihanaa olla jossain ihan muualla eikä ajatella kopukoita lainkaan.

Viime yönä palattiin reissusta ja tänään menin vähän kampaamaan Penaa ja muitakin omiani laitumelle. Kovasti poni oli huomionkipeänä!

Pena avustaa valokuvaamisessa

Korvat

Jälleen yksi syy pitää turvakenkiä hevostellessa

En lakkaa ihmettelemästä, mikä Penan tukkaan menee kesäisin. Talvella se taittuu melko sopuisasti (keskellä olevaa pyörrettä lukuun ottamatta) vasemmalle puolen kaulaa. Nyt tukka näyttää tältä:

Vasen

Oikea

Ostin sokkona Penalle kakkossatulan (kun halvalla sain). Katsotaan, sopiiko se ollenkaan sitten kun se joskus saapuu. Jos ei sovi niin myyn eteenpäin. Yritys on siis kova päästä vielä joskus ratsastamaan...

Ruoho on aina vihreämpää väärällä puolen aitaa

Penan posse (laumaan kuuluu vielä neljäskin, jota ei tällä lailla huolita porukoihin)

Lihapullaponi pomppaa

 Irtohyppyjä kuvin ja videoin, olkaa hyvät!

Tämän nähtyään ei voi olla pahalla päällä! Lentävä lihapulla!

Kurkistus pelottavaan ladonsyrjään jossa tällä kertaa olikin jotain jännää - kuvaaja!

Melko pölyinen ja melko pullea poni

Videolla näkyy hieman hyppyjen lisäksi sitä, kuinka etäältä ja kevyesti Pena on ohjailtavissa. Minä vain osoitan sille suunnan johon haluan sen lähtevän, tai oikeastaan jätän sen suunnan vapaaksi johon haluan sen lähtevän. Tuuli suhisee ärsyttävästi videolla joten äänikäskyt ei ehkä kuulu, mutta ennen estekujaa laukannostot tulee käskystä.

Toinen hyppykerta kujassa on sellainen tasajalkaräpellys josta saadaan tuollaisia lentävä lihapulla -kuvia kuin yllä oli... Muut hypyt sentään ovat ihan sujuvia.

Välikäynnit

Kameramies edessä!!

Penatyyppisiä vilkuilemassa

Kävin tänään satula-asioissa Ypäjällä ja jäin samalla reissulla muutamaksi tunniksi seuraamaan Kisaviikon mittelöitä. Osuin parahiksi katsomaan ponien derby-luokkaa, jossa hurjan nuoret tytöt ja pojat hyppäsivät hienoilla ja taitavilla poneillaan derbykentällä niin tavallisia rataesteitä kuin erikoisempia derbyesteitäkin. Bongasin tietysti joukosta ne penatyyppiset ponit, sellaiset jotka ehtivät suorituksen aikanakin kiljua kaarteissa jotain tiedotusluonteista asiaa ja joissa muuten vaan oli tuttua säpinää olemuksessa. Pohdin myös ääneen seuralaiselleni, että jos Penaa ei pelottaisi niin paljon, se voisi olla aika pätevä poni juuri tuontyyppiseen menoon.

Tai tavallaanhan Pena ei ole pelokas hevonen, se on vaan reaktiivinen ja kokematon. Se on kovin utelias perusluonteeltaan, eli yleensä se kuitenkin menee aika pian oma-aloitteisesti katsomaan kohteita joita se ensin väistää. Penalla on ehkä sittenkin enemmän este- kuin kouluponin sielu, tai niin kuin ihka ensimmäinen satulansovittajamme sanoi, sillä on ihan esteponin vittumainen luonne.

Nyt satulahuoneesta on kadonnut kaikki laina- ja sovitussatulat, vain oma odottaa ostajaa. Tosin yhtä estesatulaa olen ehkäpä ostamassa tai ainakin sovittamassa, mutta alan olla tosi skeptinen minkään satulan sopivuuden suhteen. Meille tulee Frank Bainesilta meidän mitoille tehty satula, sieltä ystävällisesti tiedusteltiin maksimimittaa toppauksille jotka Penan selkään sopivat, ja niille mitoille sitten rakennetaan minulle sopiva istuin. Jännittävää! Mutta odotusaikaa tässä on ainakin sen kuusi viikkoa, luulisin.

Odotusajalle pitäisi keksiä tapoja liikuttaa Penaa. Menin jotenkin ihan lukkoon ajatuksesta etten voi niin pitkään aikaan ratsastaa, mutta ei se nyt ihan niinkään mene. Olen ihan onnistuneesti ratsastanut padilla ja vyöllä ennenkin, ainut miinus on ettei silloin voi keventää lainkaan. Ja nyt olisi oiva sauma lähteä maastakäsin kuljettamaan Penaa metsään, josko poluista tulisi niin tuttuja että sinne joskus uskallettaisiin ratsailtakin. Lisäksi ohjasajoa voin tehdä ja jalostaa taitojamme kahden ohjan juoksutuksessa. Ja joka tapauksessa Pena viettää n. viikon loman juhannuksen jälkeen, kun piipahdamme puolison kanssa lomalla ulkomailla. Ehkä tästä selvitään.

Viisi satulaa

Satulahuoneessa on nyt viisi "minun" satulaa eikä yksikään niistä ole hyvä.

Globus Clic -estepenkki saapui uskomattoman nopeasti sovitettavaksi, olisin saanut sen jo eilen jos olisin käynyt postissa. Pikkuruinen satula oli tosin pakattu niin valtavaan pahvilaatikkoon ettei laatikko mahtunut autooni. Minkäs teet että ajan farmarilla jossa ei ole takapenkkejä vaan takatilasta ja kaadetuista takapenkeistä on muodostettu "sikaosasto" koirille. Takaluukussa on koiraportti, jonka pikkupikkuluukusta ei todellakaan mahdu mitään koiraa isompaa. Tungin pahvilaatikkoa oikealta ja vasemmalta kiukun vallassa autoni etupenkille Postin pihassa ja voin kertoa etten ollut kovin ystävällinen, kun juopunut herrasmies kävi siihen minua neuvomaan. Hän myös meinasi tarrata takaoven kahvasta kiinni, "laita se laatikko tänne takapenkille", kunnes kerkesin älähtää että älä hyvä mies koske siihen oveen jos haluat säilyttää sormesi - Boris oli nimittäin siellä sikaosastolla kyydissä eikä se arvosta omatoimisia vieraita miehiä reviirillään. Lopulta revin apinanraivolla koko pahvilaatikon palasiksi, pakkasin pelkän satulan autoon ja vein pahvilaatikonraadon vähän hölmistyneelle postintädille. Hän kuitenkin ymmärsi ja lupasi huolehtia laatikon lopullisesta silppuamisesta.

Kotona oli testin aika, satula asettui selkään ihan ok mutta tuntui hieman liian matalalta säkätilaltaan. Tilanne ei varsinaisesti pahentunut vyön kiristämisestä eikä ratsaille menostakaan, satula myös pysyi paikallaan, Pena liikkui kohtalaisesti sen kanssa, minä tosin keikuin kyydissä kuin kananmuna. Jokin kuitenkaan ei ollut kohdillaan, en oikein viihtynyt itse ja kun ratsastuksen jälkeen tarkastelin hikijälkiä, tulin siihen tulokseen että satula kuitenkin painaa sään vierustoja liian lujasti. Pidemmässä käytössä uskon tämän aiheuttavan taas ongelmia, nyt Pena ei reagoinut koska ilmeisesti se ei ole enää edellisen satulan jäljiltä kipeä noista kohdista.

Eli Globus lähtee kotimatkalle (pienemmässä pahvilaatikossa!!).

Myös Frank Bainesit palautuvat perjantaina myyjäliikkeeseen, mutta olen nyt tiedustellut sieltä, kuinka toimimme jos ja kun haluan tilata meidän mitoituksella oman satulan. Totta kai se henkilö, jonka kanssa tästä ensiksi puhuin, on nyt lomalla ja tämä toinen henkilö jolta asiaa kysyin, ei ollut ihan niin kartalla...

Satulansovittaja silloin meillä käydessään mainitsi, että minun kannattaisi estesatuloista sovittaa Penalle Prestigen vanhoja Appaloosa / Hippos Appaloosa -nimellä tehtyjä satuloita, niissä saattaisi olla riittävän leveä tila sekä selkärangalle että säälle. Google laulaen olen näitä sitten metsästellyt, ja nyt tuntuu että pyörii vaan satulankuvat silmissä.

Seuraavat viikot menee todennäköisesti joka tapauksessa ilman satulaa, joten nyt vaan kekseliäisyyttä peliin, millä liikutan tuon hevosen... Mahdankohan päästä hengestäni, jos yritän Penaa ajolle?

Eilen jo harjoiteltiin lastaamista. Alkuun oli taas aikomus vängätä ohi sillasta ja alkaa hyppiä pystyyn. Olin liikkeellä naruriimulla ja liinalla, ja Pena sai kyytiä yrittäessään moista pelleilyä. Pikkuhiljaa sen ilme muuttui ja se alkoi tulla perässäni perille koppiin saakka. Sen jälkeen opeteltiin lastautumista lähettämällä, ja tähän olen tosi tosi tyytyväinen! Lopuksi sain Penan monta kertaa lähetettyä siististi autoon, siten että sillä oli käytössään vain puolikas kahden hevosen trailerista. Suljin takapuomin ja puuhasin hetken jotain muuta, ja sitten taas purin Penan pois trailerin takaa, siten että nykäisin sitä hännästä merkiksi, koska saa peruuttaa ulos. Ja hyvän mieleni kruunasi vielä se, että osasin ihan ite peruuttaa trailerin paikalleen parkkiin harjoitusten lopuksi, kyllä minusta vielä traikkukuski tulee!

Kriittiset kaksi senttiä

Hain tänään omatoimisovitukseen vielä sen isomman istuinkoon Frank Bainesin eli 17-tuumaisen. Toivoin kai ihmettä, mutta oikeassa satulansovittaja oli.

16,5", liidulla merkattu paneeleiden taaimmainen kohta

17"

Paljosta ei ole kyse, mutta näin se vain on että tuo pienempi satula istuu paremmin Penalle. Puolen tuuman ero istuinkoossa tekee ihmeellisiä asioita koko satulalle. Mittasin myös paneelien pituudet, 16,5-tuumaisessa hevosta vasten tulee n. 43-44 senttiä, ja 17-tuumaisessa n. 46-47 senttiä.

Huomasin, että kun epätoivoisesti koitin saada tuota 17-tuumaista satulaa sopimaan Penan selkään, asetin sen helposti liian eteen. Silloin satulan pituus näytti ihan kivalta, mutta kun nimenomaan nyt haetaan satulaa joka ei makaa siellä lapojen päällä, niin en voi alkaa itse sitten satuloida sinne... Tässä havainnekuva 17-tuumaisesta vyön kanssa kiinnitettynä ja liian eteen satuloituna:

Menin hetkeksi kentällä kyytiin tuohon isompaan satulaan ja totesin, että siinä minulle jää pehvan ja takakaaren yläreunan väliin kämmenenleveys niin kuin kuuluisikin. Satula tuntui yllättävän paljon isommalta ja väljemmältä, täytyy varmaan vielä varuiksi ratsastaa sen kanssa muutakin kuin käyntiä jotta näen, hukkaanko sitten tässä koossa sen ihanan liimapersetatsin jonka tuossa pienemmässä saavutin. Nyt alkoi sataa vettä joten tulin heti pois etten kastelisi satulaa turhaan.

Tämähän on yhtä tuskallista kuin rintaliivien ostaminen, kokoihin pätee ihan omat lait eikä sovittamatta saa sopivaa... Jos saa ollenkaan.

Ojan kautta ja siihen tapaan

Jaksaakohan kukaan lukea satulasepustuksiani? Tuntuu etten mieti mitään muuta kuin satuloita.

Tänään kaivoin viisi päivää laitumella pölyttyneen Penan talliin ja ratsastukseen. Näytti siltä että se oli lihonnut 50 kiloa lyhyen liikuttamattomuutensa aikana... Liikutustaukoon on ollut syynä oma laiskuuteni, kuumuus ja osittain myös satula: olen halunnut antaa Penan vähän palautua kun sen selkä on epäilemättä ollut kipeä epäsopivista ehdokkaista, vaikka nämä testissä olevat satulat nyt ovatkin sopineet. Toisekseen, vaikka minulla on tällä hetkellä satulahuoneessa neljä satulaa (kyllä, oma Sommer, laina-Kieffer, sovitus-Albion ja sovitus-Frank Baines), ei minulla oikeastaan ole yhtään satulaa jolla ratsastaa. Parhaiten sopiva Frank Baines istuinkoko-ongelmineen on uusi satula, ja jos en nyt kuitenkaan juuri tätä kyseistä yksilöä osta, en ihan mahdottomasti voi enkä kehtaa sitä käyttääkään.

Tänään kuitenkin laitoin Frank Bainesin. Käytän siinä jalustinhihnoja siiven alla enkä pidä saappaita jalassani etten vain naarmuta sitä. Vastinhihnat nyt tietysti saavat satulavyön soljista painaumat, mutta satulaa kuitenkin sopimuksen mukaisesti saa käyttää ja sovittaa ratsailta, kai se sitten kuuluu asiaan ettei vastinhihnat voi olla ihan upouuden näköiset sovituksen jälkeen.

Ja kyllä siinä vaan on niin ihana istua ja olla! Pena oli virkeä, vähän liiankin virkeä, mutta liikkui energisyytensä vuoksi mukavan isosti ja halukkaasti. Tein väistöjä käynnissä ja isossa ravissa, ja koitin ravissa säilyttää myös muodon läpi väistön. Väistöt vasempaan oli hyvät, oikeaan vaikeammat ja niissä jouduin kerran korjaamaan käyntiin, muistuttamaan missä nenän piti olla, ja siirtymään takaisin raviin niin alkoi taas sujua. Pena tuntui siltä, että se olisi mielellään vain huidellut menemään täysiiii, työnteosta viis. Sitten kun hiukan muistuttelin sitä että tarttis ihan keskittyäkin ja vähän panostaa siihen miten tehdään, se alkoi vastata aika kivasti. Laukassa tuon satulan ihanuus on huipussaan - minä ihan todella pysyn siellä kuin liimattu. Nyt tiedän, miten laukassa istutaan rentona ja pystytään vaikuttamaan hevoseen ilman että happi loppuu kun täytyy koittaa puristautua kiinni johonkin ettei pompi miten sattuu. Salaisuus on hyvä satula.

Loppukäynnit ajattelin rentoutua radalla. Rentoa ne käynnit eivät olleet nähneetkään, mutta olin edelleen satulan lumoissa ja ajattelin, että Pena voi tehdä minkä vaan kamikazeloikan, minulla on satulassa niin hyvä ja tukeva olo että en vain voi pudota sieltä. Enkä pudonnutkaan, mutta ojassa me käytiin koko ratsukko. Pena pelkäsi tai "pelkäsi" jotain kuivaa heinätupsua niin että lähti sivuliirtoperuutukseen enkä ehtinyt tehdä muuta kuin todeta, että nyt se menee ojaan. Humps vaan, sinne pudottiin, ojan toiselta puolen otti laitumen sähkölanka Penaa persiiseen kiinni, ja sitten tultiin vähintään yhtä ripeästi ojasta ylös kuin sinne jouduttiinkin. Tämän harharetken jälkeen meno hieman tasaantui eikä kuivat heinätupot enää olleetkaan hengenvaarallisia...

Ja jos on hetkeksikään tullut sellainen olo, ettei ole tarpeeksi satuloita, tilasin vielä yhden lisää sovitukseen! Törmäsin tosi edulliseen Globus Clic -estesatulaan, olen sellaisia katsellut käytettynä ja kuvien perusteella se voisi olla kokeilemisen arvoinen Penan selkään. Toivon, että se on hyvä. Siltä edellytän sellaista kakkossatula-hyvyyttä eli jos en ihan rakastu itse siihen mutta koen että siinä on tukeva hypätä pieniä esteitä, niin voin sen ostaa. Ja sitten jos kaikki menisi niin kuin suunnittelen, voisin ratsastella seuraavat kuusi viikkoa estekakkossatulalla, palauttaa kaikki laina-/ja sovitussatulani ja tilata meille Englannista juuri meidän mittasuhteille tehdyn Frank Bainesin! Nyt sormet ja varpaat ristiin!

Haasteita

Sain haasteen sekä Enniltä että Anulta. Haaste kuuluu seuraavasti:

"Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa. 

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 
Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen. 
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 
Haasteeseen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa. 

Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 
Ei takaisin haastamista!"


11 faktaa minusta: 

1. Nälkäkiukku. Olen aivan kammottavan kiukkuinen kun verensokerini laskee ja olen nälkäinen. Pahinta on, etten aina edes tunne nälkää, alan vain kiukutella. Näen sen, kuulen sen, mutta en vain voi estää sitä. Yritän tietoisesti välttää kaikkia sosiaalisia kontakteja nälkäisenä, etenkin vieraampien ihmisten kanssa. Ongelman vakavuudesta kertonee se, että kun lähdin puolisoni kanssa ensimmäiselle yhteiselle ulkomaanreissulle, äitini lähes ainoa ohje oli "syötä Sannaa säännöllisesti ettei mene reissu pilalle".

2. Sanna ja 3D. Minulla on onnettoman huono kolmiulotteinen hahmotuskyky. Ja oikeastaan kaksiulotteinenkin.

3. Elän eläintarhassa. Tai ainakin siltä se välillä tuntuu. Meillä on pihassa tällä hetkellä 12 hevosta, joista kolme on minun omiani ja loput täysihoitoasiakkaita. Lisäksi minulla on kaksi koiraa (Boris ja Igor), kaksi sisäkissaa (Valo ja Nuka) ja kaksi ulkokissaa (Pilli ja Pulla).

vas. Igor ja oik. Boris

Ylemmällä portaalla Nuka ja alemmalla Valo

Pilli, Pullasta ei ollut yhtään edustavaa kuvaa

4. Minulla on oikeassa korvalehdessä halkaisijaltaan 6 mm lävistys.

5. Inhoan tulla aliarvioiduksi kykyni suhteen tehdä "miesten töitä". Meinasin repiä pelihousuni joskus kerrostalossa asuessani ja pesukoneen ostettuani, kun kuljetusfirman poika soitti ovikelloa ja kysyi ensimmäiseksi, onko talossa miestä auttamaan koneen lykkäämisessä kolmanteen kerrokseen. Näytin hauistani ja kysyin, mihin sinä miestä tarvitset...

"If I don't do this by myself, nobody will"

6. Olen tosi huono nauttimaan alkoholia, sillä hetipian nousuhumalan jälkeen minulle tulee niin voimakas hikka että oloni käy huonoksi ja tukalaksi. Hikka menee hetkeksi ohi kun juon vettä lasin väärältä reunalta paljon ja nopeasti, mutta on sitkeä vieras ja palaa kerran tultuaan aina uudelleen ja uudelleen. Yleensä ainoa ratkaisu on mennä äkkiä nukkumaan kun hikka hetkeksi taukoaa.

7. Tykkään kokata ja leipoa. Olen myös vähän fanaattinen ruuan suhteen, joka päivä pitää syödä "kunnon ruokaa" ja ahdistun jos menee useampi päivä niin että syödään vaan jotain einespohjaista. Minulta tilataan toisinaan kakkuja juhliin joten en ehkä ole kovin huono leipuri!

8. Laihduin 15 kiloa puolessa vuodessa talliyrittäjäksi ryhdyttyäni. Olin sitä ennen kymmenisen vuotta kasvissyöjä. Yrityksen perustamisen jälkeen painonputoaminen alkoi lähteä lapasesta ja minun tuli toistuvasti sellainen olo, etten jaksa sillä mitä syön. Minun myös alkoi tehdä mieli lihaa, joten vähitellen olen ottanut lihat takaisin ruokavaliooni, saanut painonputoamisen hallintaan ja alkanut voida ja ennen kaikkea jaksaa paremmin.

9. Hyvää musiikkia on esimerkiksi tämä, tämä ja tämä.

10. Äitini hoitaa meillä kaikki istutukset kesäkukkia myöden. Äiti ajelee sadan kilometrin päästä tänne "puutarhalomalle" johon sisältyy armotonta kuokkimista ja istuttamista (ja minulle marmattamista kun en jaksa kastella/nyppiä/perata). Minulla pysyy hengissä anopinkieli ja muovikasvit. Anopinkielenkin on istuttanut ja lahjoittanut äiti.

11. Lapsena minulla oli hoitolehmä nimeltä Kaneli.



***



11 kysymystä Enniltä:

Millainen on tyypillinen arkipäiväsi?

Joka päivä on arkipäivä, yrittäjänä minulla ei ole viikonloppuja. Työskentelen viikon jokaisena päivänä aamusta iltaan. Herään klo 7.30, menen suoraan talliin koirien ja miehen kanssa. Aamutallin jälkeen aamupala ja päivän oma hetkeni, kahvikuppi ja netin selaamista. Talliin menen yleensä kymmenen aikoihin uudestaan ja työpäivä jatkuu siitä siivouksen ja ruokintojen merkeissä puolillepäivin, jonka jälkeen koitan pitää ruokatauon. Iltapäivällä lisää töitä tallissa, päivästä riippuen myös tunninpitoa, joskus enemmän joskus vähemmän. Omat hevoset hoidan jossain välissä, koitan ratsastaa ei-ruuhka-aikaan eli aamupäivästä tai heti puolenpäivän jälkeen, mutta aina se ei onnistu. Päivän ohjelman sotkee pakolliset kaupassakäynnit pari kertaa viikossa, tuntuu että näissä töissä on niin kiinni että kauppaan irrottautuminenkin vaatii jonkinlaista organisointia. Päivän päättää iltatalli siinä 20-21 aikaan. Mieheni tekee iltatöitä joten yhteistä aikaa meillä on käytännössä vain klo 22 jälkeen, ja yleensä jo klo 23 molemmat ovat ihan valmista kauraa nukkumaan...

Silloin kun mun jättiläsimörkökoirani oli vielä pieni käntty vain!

Ajatteletko että olisit onnellisempi, jos sinulla olisi enemmän rahaa?

Jossain määrin kyllä. Minulla on aivan tautisen paljon velkaa tästä tilastani ja kyllähän se vähän turvaa toisi, jos ei ihan kädestä suuhun joutuisi elämään ja pelkäämään koko ajan että jokin menee pieleen. Raha tuo turvallisuutta.

Onko sinulla tällähetkellä jokin tavoite mihin pyrit ja miten ajattelit sen saavuttaa?

Yksi tavoite on vihdoin vaihtaa auto farmarista pakettiautoon ja ajaa pikku-e, traikkuhan mulla jo on mutta ei vetopeliä eikä lupaa vetää!

Mikä elämän "pieni asia" tekee sinut onnelliseksi?

Irtokarkkitarjous kaupassa, uudet perunat, Spider-pasianssi jota pelaan kännykällä aina iltaisin ennen nukahtamista.

Mikä on hauskin kuva joka sinusta on otettu? Minkälainen se on? Kuvaile jos et voi jakaa.

Kaivoin tähän muutaman kuvan joista tulen hyvälle mielelle, en tiedä ovatko ne varsinaisesti hauskoja kuvia.

Tukka hyvin

Kylppärissä kaikki tarpeellinen

Aito muuttoahdistus

Mikä on parasta kussakin vuodenajassa?

Kevät on paras ja keväässä parasta valo, tuoksut, muuttolinnut, luonnon herääminen. Kesässä myös valoisuus, ilta ei tule ikinä. Syksyssä taas tuoksut, luopuminen, siirtyminen johonkin, muutokset. Talvessa lumi, hiljaisuus, pysähtyneisyys, pimeä.

Onko olemassa jotain mitä haluaisit tehdä, mutta et rohkene?

On ja ei. Ajattelen monista asioista, että niiden aika ei ole vielä ja siksi en tee niitä vielä. Luulen että joskus vielä haluan palata asumaan Helsinkiin - olen asunut siellä vuoden mutta aivan väärään aikaan, en soputunut millään ja voin koko ajan huonosti. Mutta huomaan kaipaavani toisinaan ihan toisenlaiseen elämään kuin omani, urbaanimpaan. Haluaisin antaa kaupungille uuden mahdollisuuden minussa.

Mikä ajattelit, että sinusta tulee isona silloin kun olit pieni?

Ajattelin että minusta tulee tallinpitäjä ja ratsastuksenopettaja. Tylsää.

Ketä ihailet? Miksi?

Ihailen sellaisia ihmisiä joilla on luonnollisesti karismaa ja jotka ovat siitä huolimatta aidosti vaatimattomia. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat ponnistelleet ja saavuttaneet, eivätkä pysähdy siltikään. Sellaisia, joista paistaa läpi aito nautinto tekemisestään, ja pakoton osaaminen. Että on vaan aivan helvetin hyvä siinä mitä tekee. Hevospuolelta esim. Kyra.

Minkä kirjan olet viimeksi lukenut? Millainen se mielestäsi oli?

Häpeäkseen kirjailija tunnustaa, että elää nyt kautta jolloin lukee minimaalisen vähän tai ei ollenkaan. Viimeksi kesken on ollut Virginia Woolfin Oma huone.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

Tähän on vaikea vastata. Olen sen ikäinen naisihminen että seuraavaan viiteen vuoteen mahtuu luultavasti paljon isoja elämänmuutoksia joista en oikeastaan ole kovin halukas julkisesti kertomaan.

**

11 kysymystä Anulta:

1. Aikaisin hevosmuistosi

Kotikylän syysmarkkinoilta talutusratsastuksesta, isolla ruskealla hevosella jonka nimeä muistelin monta päivää, luultavasti se oli Tonto.

2. Suurin menetyksesi

Mietin tätä pitkään. Toki on ollut menetyksiä, suuriakin, mutta en koe että olisi jotain sellaista, josta ei olisi seurannut jotain uutta asiaa, suoraan tai välillisesti. Minun elämäni ei olisi tällainen jos en olisi saanut ja menettänyt niitä asioita jotka olen. En muistele mitään sillä lailla katkerana, että osaisin nimetä jonkin suurimmaksi menetyksekseni.

3. Jos jostain vuodenajasta pitäisi luopua, mikä se olisi ja miksi?

Inhottava kysymys! Luopuisin huonosta syystalvesta. Siis siitä kun ei enää ole hyvällä tavalla syksy mutta ei vielä myöskään kunnolla talvi.

4. Koira vai kissa? Perustelut

Minulla on molempia enkä ehkä osaisi olla ilman kumpiakaan. Luulin olevani kissaihminen kunnes hankin koiran. Huomasin olevani myös koiraihminen.

5. Lempimatkakohteesi

Olen matkustanut melko vähän ulkomailla enkä ole käynyt missään paikassa kahdesti (eiku olenpas lapsena rantalomakohteessa, mutta sitä ei lasketa). Praha oli kiva, tänä kesänä kokeillaan Budapest.

6. Kamalin kisamuistosi

Ensimmäiset kisat varhaisteininä Immulla, kun se ei osannut muuta kuin vasemman laukan, ja menin tuurilla kokeilemaan, kävisikö kisoissa ihme ja oikeakin laukka nousisi. Ei noussut. Hävetti aika lailla. Kyseisissä kisoissa myös arvioin luokkien keston ihan pieleen ja tönötin hevosen kanssa verryttelyssä kolme tuntia. Kolme! Puhumattakaan siitä, että kuukautiseni sattuivat alkamaan (siis ihka ensimmäistä kertaa) juuri silloin. Äh, kärsin vieläkin kun muistelen sitä päivää!

7. Oletko tavannut minut oikeassa elämässä?

En usko.

8. Tavoitteesi ratsastuspuolella tällä kaudella?

Minulla on päässäni mielikuva, jonka mukaiselta haluaisin Penan näyttävän liikkuessaan. Haluaisin vakiinnuttaa sille pidemmän, ylälinjastaan laajemman muodon lyhyen virkkuukoukun sijaan. Kisatulokset ym. ovat siinä sivuseikka. Haluaisin myös kyetä siirtämään tämän muodon, jota välillä näen ja tunnen kotona, myös vieraisiin paikkoihin. Se tosin ei ehkä vielä tällä kaudella tapahdu.

9. Osaatko vaihtaa autoon renkaat?

Osaan.

10. Ikävin luonteenpiirteesi?

Nalkuttaminen.

11. Harrastatko muuta kuin hevosia?

Olen harrastanut koirien kanssa paljonkin (tokoa, agilityä, pk-lajeista jälkeä), nyt ajanpuutteen takia vähemmän.


**

En haasta yhtätoista, haastan Ennin tavoin ne joiden vastauksista olen oikeasti kiinnostunut!

Haaste menee siis Elinalle, Helille, Ruuhkavuosiratsastajalle eli Anniinalle , Nooralle ja Amalialle.

Kysymykseni:

1. Pisin aikasi ilman hevosharrastamista?
2. Jos saisit 500 euroa ylimääräistä joka kuukausi tässä elämäntilanteessa, kuinka käyttäisit sen?
3. Miten suhtaudut autoosi?
4. Kuva joka on sinulle erityisen tärkeä?
5. Oletko merkkiuskollinen hevos-/ratsastusvarusteiden suhteen?
6. Millä satulalla ratsastat?
7. Pahin onnettomuutesi/loukkaantumisesi hevosten kanssa?
8. Kuvaile luonnettasi kolmella sanalla.
9. Jos voisit muuttaa yhden asian hevosessasi, mitä muuttaisit?
10. Mikä olet koulutukseltasi ja teetkö nyt koulutustasi vastaavaa työtä? (ei pakko vastata jos ei halua paljastaa)
11. Onko sinulla lemmikkejä?

Vielä satulajuttuja

Olisihan se ollutkin satumaista jos olisin saanut noin vain kaupan (tai tässä tapauksessa auton) hyllystä sopivan satulan.

Olen siis kallistumassa siihen Frank Bainesiin, mutta testisatulan 16,5" istuin on minulle ahdas. Kysyin myyjältä, sovitimmeko 17-tuumaista ja juu, sovitimme, mutta siinä kuulemma toppausten malli on sellainen että paneelit tulivat selvästi taaemmas kuin tässä puolikasta tuumakokoa pienemmässä vastaavassa. Eli 17" istuimella oleva sama satula saattaa olla Penalle liian pitkä. Itse en muista, mikä sovitetuista oli tämä kyseinen satula, joten koitan nyt vielä jos saisin noudettua sen uusintatestiin - satulan pituutta osaan arvioida itsekin, koska se on ollut Penan ongelmakohta alusta asti, ja riittävän lyhytpaneelinen satula on ollut hakukriteerinä koko ajan. Nyt vain nämä säkä- ja selkärangantilan leveysvaatimukset tulivat rinnalle.

Satulamyyjä kertoi myös, että jos en 16,5-tuumaista halua ja 17-tuumainen on liian pitkä, voidaan minulle teettää Frank Bainesilla 17-tuumainen satula 16,5-tuumaisen paneeleille. Tämä ei itse asiassa maksa sen enempää kuin mitä tuollainen valmis uusi satulakaan, joten sinällään ihan varteenotettava vaihtoehto. Ja kun kuitenkin puhutaan kahden tonnin satulasta, haluaisin että se olisi hyvin liki täydellistä istuvuudeltaan sekä minulle että hevoselle. Se pakollinen MUTTA tässä on se, että tällaista teetettyä erikoisuutta saa odottaa n. kuusi viikkoa. Ja sehän tässä vaiheessa tarkoittaa lähinnä koko kesää. Ja meillähän meni jo viime kesä harakoille kaiken suhteen, koska satula ei sopinut enkä päässyt ratsastamaan.

En ala! Miksi tää on niin vaikeeta?

Kisaraportti

Eilen tiistaina oltiin seurakoulukisoissa naapurikunnassa. Kivat iltapäiväkisat, päivällä ehti sopivasti jännittää tehdä kaikkea hyödyllistä ennen lähtöä, ja vaikka arvostelukaavaketta joutuikin odottamaan niin silti kotiintuloaika oli vielä kohtuullinen.

Ukkonen kierteli ympärillä koko ajan mutta ei kuitenkaan osunut ihan kohdalle. Muutama nopea vesiroiskaus saatiin, hiukan rakeitakin, mutta ei onneksi kastuttu ihan läpimäriksi. Lastaamisesta totean vain, että nyt todella alkaa harjoittelu, Penan pelleily käy sivullisille vaaralliseksi kun se vain tempoo sillalla pystyyn... Mitään se ei pelkää, se siis vain hyppii siinä sillalla ylös alas niin että ryminä käy, eikä se kunnioita ketään vierasta joka seisoo kopin sivulla apuna. Plus haluan voida lastata hevoseni yksin joka tilanteessa, niinpä aloitamme tehotreenaamisen kotona. Tästä lisää joskus toiste.

Ohjelmamme oli helppo C:1 2000. Matkaseuralaisemme oli ensimmäisessä luokassa, joten olimme paikalla ajoissa ja odottelin Penan kanssa ensin tunnin verran jalkamiehenä ennen kuin aloin edes varustaa sitä omaa verryttelyä varten. Hyvin ehdittiin katsella ja ihmetellä, Pena oli tosi rennosti ja nätisti koko ajan. Se pitää hirveän tarkkaa vahtia kaikista hevosista, se katsoo joka kerta kun uusi traikku ajaa parkkialueelle, odottaa että hevonen lastataan ulos ja sitten se hirnuu sille tervehdyksen. Siltä ei mennyt yksikään saapuva uusi hevonen ohi. Ei se niille enää tämän ensitervehdyksen jälkeen huutele, mutta se todella rekisteröi kaiken.

Verryttelystä

Verryttely oli ok, itse asiassa Pena oli sielläkin pääasiassa tosi lunki Penaksi. Välillä kävi ahdistamaan parempi väki, joka katsoo oikeudekseen posottaa ihan kylkikarvoja hipoen ohi laukassa... Ihan yhtäläinen oikeus siellä on ratsastaa tällaisella alamittaisella ponilla kuin isolla ja päheällä kouluhevosellakin, minusta on junttiuden multihuipentuma kuvitella seurakisoissa itsestään jotain niin suurta ettei eteensä tarvitsisi verryttelyssä katsoa.

Itse kisa-areenalla oli kaksi luokkaa käynnissä samaan aikaan, eli suurella kentällä pyöri suorittajien lisäksi myös molempien ratojen seuraavat lähtijät. Kiva, ei tarvinnut olla ihan yksin! Pena luonnollisesti jännittyi tosi paljon kun siirryttiin tutuksi tulleesta verkasta pois. Pyörittelin sitä parhaani mukaan kouluaitojen lähellä ja koitin päästä käymään tuomaripäädyssä edellisen suorittajan radan aikana, mutta koska Pena tuntui vähän räjähdysherkältä, en halunnut häiritä toisen suoritusta millään pieruloikkapaniikkipoistumisella ja valmistautuminen jäi vähän vaillinaiseksi.

Suoritus on videolla mutta ennen sitä kootut selitykset:

- ennen lähtömerkkiä keventelyissä Pena oli aika jees! Eikä se näytä yhtään niin paskanjäykältä kuin miltä se tuntui.
- tuomaripääty oli pelottava, mistä seurasi asiat a, b, ja c
- a) alkutervehdyksen jälkeen ei päästy uralle asti, koska pelotti (pisteet silti 6 kommentilla kiemurtelee)
- peruutus on ollut kotonakin huono mutta kisoissa se oli luokattoman huono. Tähän on selitys! Pena meinasi peruuttaa ulos radalta, peruutus on juuri L:ssä josta kouluaita on auki sisääntuloa varten. Minä ajattelin, että en suostu ottamaan hylkyä tyhmän peruutuksen takia jonka tiesin joka tapauksessa menevän huonosti, ja tungin Penan ikävästi ulkopohkeen ja kannuksen avulla takaisin radalle ja peruututin siitä sitten mihin sattuu, ajatuksella äkkiäpoistästäkohdasta (kiltti tuomari, pisteet 5, kommentilla hätäilee, peruuttaa vinoon)
- b) pelottava tuomaripääty aiheutti radan suurimman mokan ja se oikeastaan harmittaa minua vieläkin vähän: Pena möngersi ensimmäiseen laukannostokohtaan aivan ulos asettuneena (eli tuijotti sitä pahuksen tuomaria) ja nosti väärän laukan. Korjasin, ja se nosti uudestaan väärän laukan! Enkä minä piruparka tajunnut tätä ajoissa, joten suoritimme sitten puolikkaan keskiympyrän vastalaukassa... (ihan tasapainoisesti, täytyy myöntää). Kolmas kerta toden sanoo ja saatiin viimein oikea laukka, mutta pisteet olisi ollut jotain ihan muuta jos laukka olisi saatu kerrasta oikein. (aika kiltti tuomari tässäkin, nostosta 5 ja ympyrästäkin 5, vaikka tosiaan väärässä laukassa mentiin)
- c) lopputervehdykseen tullessa mietin, onko parempi koittaa viedä Pena ihan G:hen saakka pysähdykseen sillä riskillä, että se päättää paeta tuomaria, vai olisiko varmempi jäädä vähän kauemmas pisteestä mutta tehdä hyvä pysähdys. En sitten oikein tehnyt kumpaakaan joten lopputervehdys oli melkoisen epämääräisen sohlauksen tulos (silti pisteet 6, kommentilla muuten ok, pysähdys vino)
- kannattaa myös hengittää jossain välissä, nyt tuntui viimeisen voltin aikana siltä että pyörryn hapenpuutteesta

Loppujen lopuksi olen kuitenkin ihan tyytyväinen tuohon rataan. Ohjelmaan kuului kolme kertaa askeleenpidennys ravissa, ja kaikista sain noottia että ei erotu, ponneton, ei eroa. Numerot vitosta ja kutosta. Tarttis vissiin ratsastaa eikä matkustaa! Seiskoja saatiin muutama, kolmikaarisesta sekä siitä laukkaympyrästä joka osattiin mennä sitä laukkaa kuin piti...

Arvostelukaavakkeen alakerta sanoo seuraavaa:

Tulos tosiaan 59,5% (seuraavissa sitten 60 rikki, eikö?) ja sijoitus 7/14, oltiin ensimmäiset ei-sijoittuneet.

Videosta oli pakko ottaa äänet pois, koska taustamusiikkina soi aivan järkyttävänhirveä Petri Nygård kappaleellaan Märkää. Onko se nyt ihan asiallista menoa soittaa kisoissa kappaletta jossa lauletaan siitä niin? "Anna sitä märkää..." Voin olla vanha nuivailija mutta mielestäni se on mautonta.





Näyttääkö Pena vieraan silmään jännittyneeltä? Minulta on arvostelukyky mennyt, Penaksi se oli mielestäni aika hyvä mutta osaahan se liikkua paremminkin. Verrata voi vaikka tähän kisarataan maaliskuussa.

Samalla saa arvostella minun ahterini kokoa tuossa satulassa (kts. myös kuva yllä): ratsastin kisat Frank Bainesilla ja kyllä se 16,5" taitaa kuitenkin olla inan pieni minulle. Odotan vastausta satulamyyjältä, sovitimmeko silloin isompaa tuumakokoa tuosta satulasta Penalle ja oliko se liian pitkä. Jos ei, niin luulen että valintani Albionin ja Frank Bainesin välillä kallistuu tähän jälkimmäiseen. Jos siis saan sen isommalla istuimella, ja jos se vielä mahtuu Penan selkään. Albion jätti aika isot hiettömät laikut huopaan kun testiratsastin sitä maanantaina, ja pidemmässä treenissä Pena alkoi taas tarjoilla laukkaa turhan herkästi. Samaa se teki ahtaan Kiefferin kanssa.

It's over!

Ennen - nyt

Sain tänään haltuuni kuvan kaksivuotiaasta orivarsa-Penasta:

v. 2008, kuva Mari V. 

Mitäpä siihen lisäämään, kuva kertoo kaiken.

Tänään sama hevonen karvaa vailla seitsemänvuotiaana näyttää tältä:

v. 2013, kuva Suvi L.

Kisaraporttia seuraa!

Satulansovituksen jälkeen huojentuneena

Satula-auto kävi tänään, saapui täsmällisesti lupaamaansa aikaan! Vasta näin jälkeenpäin tajuan, miten hermostunut olen ollut siitä että Penalla ei ole sopivaa satula. Laina-Kiefferin kanssa meno meni ihan mahdottomaksi ja jouduin perjantaina jättämään tunnin kesken koska ei vain ollut mitään järkeä kiusata hermostunutta hevosta johon todennäköisesti koski koko ajan.

Penalle sovitettiin käytävällä ehkä kuutta taikka seitsemää satulaa - hassua kyllä, juuri niitä merkkejä ja malleja, joiden olin aavistellut olevan sellaisia että niitä kannattaisi sovittaa. Jotain hyötyä siis siitä, että olen viime viikot selannut myyntisatuloita ja katsellut kuvia niistä. Satulavyön kanssa kiinni sovitettiin ehkä viittä satulaa, ja ratsastukseen päätyi kolme.

Lainasatulasta tuli näkemättä tuomio, että selkärangan tila ei riitä Penalle. Omaa satulaa katsottiin selässä, ja se on muuten ihan ok mutta Penan säkä on liian leveä siihen. Satula jää puristamaan säkää, mikä ahdistaa Penaa (olenhan sanonut että se on jotenkin "lavoillaan" koko ajan ja että sen on vaikea esim. taipuneena kohota etuosallaan ylös). Eteenajautumisongelman perimmäistä syytä ei lähdetty analysoimaan eikä sen niin väliäkään, kun uutta satulaa tässä ollaan joka tapauksessa hankkimassa.

Oma satula

Ratsailta kokeilin uutta Frank Bainesia, käytettyä Albionia ja käytettyä Cliff Barnsbya. Näistä viimeksimainittu näytti käytävällä parhaalta, mutta kun nousin selkään, se laskikin yllättävän paljon edestä alas ja säkätila jäi täten liian matalaksi. Sen kanssa en sitten edes mennyt käyntiä.

Frank Bainesin ja Albionin kanssa ratsastin kaikkia askellajeja eikä ollut kaukana että itku pääsi. Ensinnäkin molemmat satulat olivat aivan mahtavan ihania istua, laukassakin vain tönötin siellä kyydissä ihan kuin olisin aina osannut istua niin. Mutta enimmäkseen itku oli liki kuitenkin siitä syystä, että Pena liikkui niin hyvin. Ei tietoakaan siitä jännittyneestä ja ahdistuneesta tikityksestä, vaan sain siinä kevyesti hölkkäillessäni ratsastettua siitä niin rentoa ja isoa liikettä ettei paremmasta väliä. Ja Pena pärski ja pörisi tyytyväisenä kun ei ahistanutkaan.

Nämä molemmat satulat jäivät minulle vielä rauhassa uusintakokeiluun ja niiden välillä teen lopullisen ostopäätökseen. Eipä ne ilmaisia ole kumpikaan, mutta johan se on nähty että Penalla on kallis maku!  Ja toisaalta, se palkitsee niin isosti kun sillä on kaikki hyvin.

Albion K2 Genesis, kuva satula.com

Frank Baines Elegance Deluxe, kuva satula.com

Olin niin pähkinöinä testisatuloista, että menin vielä illalla uudestaan ratsastamaan. Lämpötila oli hellelukemissa joten menin vain verryttelyn ja kerran läpi tiistain kisojen kouluohjelman. Testiin pääsi tuo Frank Baines. Siinä on runsaat polvituet, tuntuu ettei siitä vain voisi keikahtaa mihinkään. Istuin on tässä yllätyksekseni vain 16,5", mahduin siihen ihan sujuvasti. Pena liikkui edelleen hyvin ja rentona, etenkin laukassa oli taas tosi hyvä meno. Tykkään! Hieman tuo istuinkoko kuitenkin epäilyttää, tuleeko sitten ongelmia mahtua siihen talvitamineissa, ja ehkä pitäisi myös kuvasta tai videolta nähdä, miten oma painopisteeni asettuu siihen.

Olen todella helpottunut siitä, että meille löytyi jopa useampi vaihtoehto satulaksi. Eteenvalumisongelmaa näillä ei ollut kummallakaan, molemmat oli ihania istua ja Pena tuntui niiden kanssa tyytyväiseltä. Sitten kun vielä ratkon vanhan satulan kohtalon niin ehkä tämä satulastressi alkaa oikeasti olla hetkeksi ohi.